“Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni pelannut jääkiekkoa, ihan SM-tasolla asti, ollut kahdesti maajoukkueen karsintaleirillä ja treenannut kovaa, kunnes elämä heittikin volttia, paikat hajosi ja painoakin alkoi kertyä.
18-vuotiaana polvi meni pelissä rikki, ja jouduin leikkaukseen. Tästä toipuminen kesti jonkin aikaa, mutta kuntoutus onnistui ja pääsin takaisin jäälle. Puolen vuoden jälkeen polvileikkauksesta jouduin rajuun autokolariin. Kolarista onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta sain kumminkin kovan iskun ja tästä aiheutui selkävaivat, jotka vuosien mittaan vain pahenivat.
Olin 22 vuotias, kun päätin lopettaa jääkiekon. Elämäntilanne oli haastava, selkä vaivasi paljon, poltin hulluna tupakkaa, parisuhde oli raskas ja myrkyllinen, tuli ero, join ja juhlin ja kilojakin kertyi lähemmäs 30kg kaiken edellä mainitun seurauksena. Oravanpyörä oli alkanut. En jaksanut enää huolehtia itsestäni.
Vuodet vieri. Tuli kokeiltua salikortit, kotijumpat, tehodieetit, pt-valmennukset, höntsälätkä, kaikki mahdoton ja mahdollinen, mutta mikään ei tuntunut hyvältä, saati kestänyt 2kk pidempään.
2014 tapasin maailman parhaimman miehen, sain tiputettua hieman painoa, lopetin tupakoinnin. 2017 muutettiin puolisoni ja meidän poikamme kanssa Masalaan. Kävelin usein CrossFit Kirkkonummen ohitse ja joka kerta mietin, että voi vitsi, crossfit olisi kyllä niin mun juttu.. Silti se jäi vain ajatuksen tasolle.
Tuli vuosi 2020, ja mun rakas ystävä kertoi aloittaneensa crossfitin. Tämä herätti mielenkiinnon vahvempana kuin aiemmin. Kaverin kannustamana ja miehen rohkaisemana päätin, että nyt menen ja kokeilen, se on varmasti hintansa arvoista.
Päätin mennä heti seuraavaan tutustumistreeniin. Vielä 30min ennen tuntia olin perumassa tutustumisen, koska pelotti, jännitti ja ahdisti ajatus siitä, että pitäisi ylipainoisena, entisenä kovana urheilijana pystyä suoriutumaan jostakin kovasta treenistä, muitten urheilijoiden edessä. Ei mun selkä tai polvi kestä kumminkaan, ne hajoaa heti, en jaksa, mitä jos en oikeesti jaksa sitä tuntia, hävettää.
Luojan kiitos en perunut, vaan menin tunnille ja sain todeta, että se oli älyttömän mukavaa, siellä oli ihana valmentaja ja jaksoin sen tunnin, koska siellä tehdään just sen oman kunnon mukaan ja se oli sitä paitsi monipuolista. Mulla jäi niin mahtava fiilis tästä kerrasta. Aloitin erittäin huonokuntoisten ryhmässä 1.6.2020, ja hurahdin samantien.
Tunneilla on todella rento, kannustava ja positiivinen tunnelma. Valmentajat ovat aivan ihania, iloisia, hauskoja ja ottavat huomioon ihan kaikki vaivat jos sellaisia on, ja kannustavat ihan jokaista tunnilla olijaa. Olemme tasa-arvoisia.❤
Selkäni ei ole vaivannut crossfitin aloittamisen jälkeen, päin vastoin, ollut parempi kuin miesmuistiin. Olen löytänyt itselleni harrastuksen, mikä on yhtä innostava kun jääkiekko oli aikoinaan. Olen ollut kesäkuusta asti säännöllisesti 4-5krt viikossa boxilla treenaamassa ja en voisi enää kuvitella elämää ilman CrossFit Kirkkonummea. Kilojakin on lähtenyt tasaiseen tahtiin. Siirryin huonokuntoisten ryhmästä normi puolelle marraskuussa, ja vaikka alkuun pelkäsin, että siellä on kaikki hurjat, jotka syö mut elävältä, niin ei ollenkaan, aivan mahtavia ihmisiä koko boxi täys!❤ Tää paikka saa mut voimaan hyvin, niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen saanut itselleni aivan ihania uusia ystäviä, niin valmentajista kuin treenaajista. Täällä pääsee haastamaan itsensä viikoittain. Jos ei ole maailman energisin päivä, silloin voi ottaa iisimmin ja siltikin sua kannustetaan. Täällä ei koe minkäänlaisia paineita, ja saan olla ihan oma itseni.❤ Olen yllättänyt itseni boxilla monesti, kuten esimerkiksi sillä, että jaksan tällä hetkellä nostaa melko raskaita painoja, hyppiä tuplia hyppynarulla, hypätä boxin päälle, ja jopa seistä käsillä seinää vasten. En olisi kyllä ihan heti uskonut. Olen 30v ja elän elämäni parasta aikaa!❤ KIITOS CROSSFIT KIRKKONUMMI❤” Jos sinäkin haluat huolehtia omasta terveydestäsi ja voida hyvin, liity mukaan TÄSTÄ meidän HELMI-HUHTIKUUN ERITTÄIN HUONOKUNTOISTEN ryhmään! 💗
Comments